Oho hups. Tässähän on näemmä vierähtänyt tovi.
Yhtä aikaa mielenkiintoista ja omalla tavallaan surullista että monikaan asia ei pohjimmiltaan ole muuttunut. Paljon on tapahtunut, mutta samat hyvät asiat ja samat kipuilut ovat yhä olemassa. Siitä huolimatta rohkenisin väittää kasvaneeni tässä välillä monessa asiassa - osassa toki ehkä vähän kieroonkin tai mutkien kautta, mutta joka tapauksessa pyrkimys on valoa kohti ja eteenpäin. Olen joissain asioissa ihan äärettömästi vahvempi (voi kun joku olisi kertonut 15-vuotiaalle minälle!), ja joissain taas aivan yhtä epävarma kuin aina ennenkin.
Sen enempää näitä blogimaailmassa väliin jääneitä vuosia kaivelematta summaan olevani pohjimmiltaan yhä sama vanha minä. "Ei kai tässä... mitäpä minä".
Katsotaan josko saisi taas sanoja, asioita ja ajatuksia muistiin. En lupaa, mutta lupaan yrittää.
